Vaatehuone

Ebban kotona on vaatehuone. Sinne mennään mamman ja papan makuuhuoneesta. Se ei ole iso, mutta se on tilaihme. Siellä on paljon vaatteita ja asusteita. Ja silityslauta ja pyykinkuivausteline ja kauppakärry. Mammalla on kaksi rekkiä ja papalla yksi. Siellä on mamman käsilaukut ja korut, tai osa niistä. Papan solmiot ja vyöt. Ja uusi tulokas, kuivausrumpu.


Vaatehuone on aivan ihana, kun se on siisti ja sinne voi kävellä vapaasti. Kun se on sotkuinen, se on painajaismainen eikä sinne silloin huvita edes työntyä. Joku voisi kysyä, miksei se voisi olla aina siisti ja miksei sinne voisi aina kävellä vapaasti. Niinpä. Ne taisivat olla jotkut juhlat tai vastaavat, kun viimeksi syntyi kaaos vaatehuoneeseen. Juuri ennen vieraiden saapumista huomattiin, että eteisen naulakko pursuilee vaatteita. Mitä tehdään. Kerätään kaikki ei-toivotut-vaatteet, useimmiten ei-juuri-sen-sesongin-takit naulakosta ja h e i t e t ä ä n ne vaatehuoneeseen. Ne voi sieltä laittaa sitten takaisin, kun vieraat ovat lähteneet. Niin varmaan. Juhlien jälkeen huomataankin, että onpas mukavaa, kun naulakkossa on vähemmän vaatteita. Olisipa se aina tuon näköinen. Ei siis kiirehditä vaatekasan palauttamista paikalleen. Menee viikko ehkä toinenkin. Oh, yllätysvieraita eli isovanhemmat vartin päästä tulossa. Tyhjennetään kiireesti kuivausteline ikea-kassiin ja vipataan se vaatehuoneeseen. (Tätä ei tosin enää tietenkään tapahdu, kiitos kuivausrummun). On kertalaakista siistimpää. Jne. Jne.

Kunnes eräänä päivänä kaksi kuukautta myöhemmin huomaa, että tarvitsisi saada jotain lämpimämpää päälle. Joo, ne takit on siellä vaatehuoneessa. Kasassa. Huh, pitäisköhän kasalle tehdä jotain? Useimmiten siivouskärpänen puree pakon edessä.




Mamma siivosi vaatehuoneen eilen. Se näyttää aika kivalle - siistinä.

Iloista tiistaita ja mukavaa marraskuuta!