Ebban mammalla on flunssa. Tai tarkemmin ääni maassa, lähes poissa ja kurkku kipeä. Onpa tylsää. Joutuu kuiskimaan tai kähisemään semi-baritonimaisella äänellä. Aivan kuin koko identiteetti olisi kadonnut; amputoitu. Sitä yrittää osallistua keskusteluun kähisemällä jotain, jolloin kukaan ei kuule mitä tämä äänivammainen yrittää sanoa, vaan ajattelee ja voivottelee, että onpa sillä nyt ääni maassa, voi-oi. Yritän siis pitää suuni kiinni, kunnes saan identiteettini takaisin.
Sitten valoisampiin asioihin: Kotipesulasa ollaan edelleen oltu tavattoman tyytyväisiä kuivausrumpuun. Onnen huumassa Ebban mamma on jopa suunnitellut luopuvansa likapyykkisoikosta. Se on ehkä vielä toistaiseksi täysin epärealistinen haave. Mahdollisesti pienempään sen voisi kuitenkin vaihtaa.
Oliver on myös täysin pyykkäyksen lumoissa, jopa siinä määrin että nyt kun pienet sormet yltävät jo pesukoneen valikkoon, ei kumiankka ole enää ollenkaan kiinnostava. Kuinka yllättävää! Ja rumpu on tietenkin tarkistettava myös sisäpuolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti