Mikä onkaan parempaa kuin täydellinen kuppi capuccinoa ja pala huipputäyteläistä suklaakakkua kermavaahdon kera? Vielä parempaa tästä tekee, kun ne nauttii hyvässä seurassa, kuten Ebban mamma teki eilen.
Rakas ystäväni ja Oliver-poikani kummi muutti vihdoin kuukausi sitten takaisin Suomeen. Koska paluumuuttajan arki on ollut hyvin kiireinen ja kotiäidilläkin on ollut omat haasteensa, ei yhteisen ajan löytäminen ole ollut aina ihan mutkatonta. Onneksi tämä ei ole ystävyyttämme horjuttanut, vaan jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme. Rakastamme molemmat ihania kahviloita ja jo 15 vuotta sitten saatoimme istua cafe au laitin äärellä tuntitolkulla höpötellen kaikesta maan ja taivaan välillä. Jo tuolloin suosikkikahvilamme olivat Strindberg ja Esplanad sekä edesmennyt Cafe News, joka oli enemmän ehkä myös ruokapaikka. Ja tämän pienen historiapainotteisen sivuasian sävyttämänä pääsenkin asian ytimeen. Vihdoin onnistuimme sopimaan kahvittelutreffit eiliselle.
Otin Oliverin seuralaisekseni ja lähdimme tutustumaan uusittuun Cafe Strindbergiin. Niin tiedän, että se on avattu jo kesällä, mutta Ebban mammakaan ei ollut siellä vielä käynyt. Iltapäivällä neljän aikaan kahvila oli melko täynnä, mutta takaosasta löytyi mainiosti tilaa seurueellemme. Myös muita lapsellisia oli asettautunut lähipöytiin. Oliver otti menun kirjaimellisesti haltuunsa ja maisteli sitä antaumuksella jokaisesta kulmasta sekä myös keskeltä. Ja mitä tarkoittaa menu pöydässä? niin juuri!! pöytiin tarjoilua!!!! ihanaa!!!! mitä arjen luksusta!!!!! rakastan pöytiin tarjoilua!!!! jos voisin valita, kävisin ainoastaan ja vain paikoissa, joissa on pöytiin tarjoilu. Love it!!! Tämän lisäksi tarjoilu oli hyvin ystävällistä. Tilasimme alkuun hieman suolaista lattejen kera ja jälkeen vielä nuo aiemmin mainitsemani suklaasynnit. Oliver sai myös ansaittua huomiota räpläämällä tarjoilijan kolikkovyötä sekä heittelemällä lelujaan lattialle muiden nostettavaksi.
Kuten aina, olisimme voineet jatkaa lörpöttelyämme loputtomasti, jollei pieni seuralainen olisi korottanut ääntään väsymyksen merkiksi.
Olipa kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa nauttia ihanasta eurooppalaisesta kahvilatunnelmasta!! Kiitos Strindberg. Kiitos kummitäti. Kiitos Oliver. (ja huom! vaikka tätä edellä mainittua kahvilaa ylistänkin, niin olen itse maksanut omat laskuni ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti